Pahan ilman lintuna harva meistä haluaa olla, mutta näitäkin varoittajia tarvitaan, jotta yhteiskunta selviää vaikeista ajoista eteenpäin. Elämme aikoja, jolloin kansalaiset konkreettisesti huomaavat, että rahat eivät tahdo riittää samanlaiseen kulutukseen kuin aiemmin. Suurimpana syynä tähän on kovasti laukkaava inflaatio, joka syö ostovoimaa, koska palkat eivät pysy kovasti pahenevan rahan arvon heikkenemisen mukana. Toukokuussa inflaatio euroalueella oli 8,1 % ja Suomessa 7,1 %.
Inflaatio on maailmanlaajuinen ongelma, joka ei kosketa pelkästään Suomea. Inflaatiota nostavat Ukrainan sodan aiheuttamat ongelmat, jotka heijastuvat erityisesti ruuan ja energian hintojen nousuun. Tämän lisäksi Kiinan mittavat korona-rajoitustoimet aiheuttavat logistisia ja tuotannollisia ongelmia, jotka heijastuvat koko maailmantalouteen. Korkotason nousu tuo myös oman haasteensa velallisille, kuten myös Suomen valtiolle, jonka lainanhoitokulut tulevat kasvamaan tulevaisuudessa.
Palkansaajajärjestöt haluavat kompensaatiota kiihtyvän inflaation vallitessa. Kunta-alalle saatiin sopimus, joka nostaa esimerkiksi lääkäreiden palkkoja 12 % sopimuskaudella. Hoitajajärjestöjen kanssa sopuun ei ole vielä päästy, mutta korotukset tulevat olemaan vähintään samaa luokkaa, sillä he tavoittelevat parempia palkankorotuksia kuin muut järjestöt. Erikoisuutena on se, että kunta-alalle on rakennettu palkka-automaatti, joka korottaa palkkoja, jos vientialoilla tehdään suurempia palkankorotuksia kuin nyt kunta-alalla on tehty. Tämän lisäksi kilpailu työntekijöistä, esimerkiksi sote-alalla, tulee nostamaan palkkatasoa entisestään. Myös yksityinen sektori tarvitsee työvoimaa ja on todennäköisesti valmis maksamaan kunta-alaa korkeampia palkkoja. Tämä on nähtävissä jo Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, jossa suuret rekrytoinnit ovat käynnistymässä.
Kaikki ymmärtävät, että esimerkiksi hoitajat ovat palkankorotuksensa ansainneet, mutta harva ymmärtää sitä, mihin valtiolla on ylipäätään varaa. Todellinen vaara piilee siinä, että nämä palkankorotukset joudutaan rahoittamaan pitkälti velalla, josta tulee jatkuvasti kalliimpaa, sekä kunnille, että valtiolle. Usein muistutetaan siitä, että Suomessa käytetään terveydenhoitomenoihin suhteessa muihin maihin vähemmän rahaa. Tämä pitää paikkansa myös Pohjoismaisessa vertailussa, mutta samalla on muistettava, että myös työurat ovat merkittävästi pidempiä Pohjoismaissa, samoin kuin tuottavuuden kasvu. Suomen ongelma on kitulias talouskasvu Euroopan mittakaavassa. Euroopan talouskasvu puolestaan on maailman mittakaavassa kaikkein hitainta. Kun Suomen kaupankäynnistä merkittävin osa suuntautuu Eurooppaan, on todellinen riski, että olemme mukana vahvasti taantuvassa kehityksessä, joka näivettää Suomen taloutta ja elintasoa hitaasti mutta vääjäämättä. Uusia markkinoita olisi haettava Euroopan ulkopuolelta.
Työvoimapulaan ei ole olemassa nopeita lääkkeitä. Palkkatason nousu ei lisää työvoiman määrää, mutta se lisää entisestään kilpailua olemassa olevista resursseista. Hyvinvointialueiden rahoitusongelmat tulevat pahenemaan entisestään. Työperäinen maahanmuutto on asia, johon myös Läntisellä Uudellamaalla tulisi panostaa niissä rajoissa, kuin se maakunnallisesti on mahdollista.
Nyt on varmasti jonkin verran ennenaikaista lähteä miettimään vuoden päästä aloittavan uuden hallituksen kokoonpanoa. On kuitenkin selvää, että suuria haasteita on odotettavissa. Ratkaistavat ongelmat ovat niin suuria, että vasemmisto-oikeisto akselilla yhteiskuntarauhan ja konsensuksen saavuttaminen tulee olemaan vaikeaa. Paras ratkaisu lienee sinipunahallitus, joka takaa laajan edustuksen kansasta yli eri yhteiskuntaluokkien. Se on osoittautunut hyväksi pohjaksi silloin, kun Suomen kannalta joudutaan tekemään kipeitä ja vaikeita päätöksiä.