Pääministeri Sanna Marinin hallitus ajaa sote-uudistusta, joka tulee suurella todennäköisyydellä heikentämään hoidon laatua ja hoitoon pääsyä. Suurimmat muutokset liittyvät siihen, että yksityisten terveyspalveluntuottajien rooli vähenee ja heikkenee. Sote-palveluiden tuottamisessa tarvitaan myös terveyspalveluyrittäjiä ja potilasyhdistyksiä, jotka tuottavat merkittävän osan suomalaisten tarvitsemista palveluista. Nyt näiden toimijoiden toimintaedellytykset ovat suuressa vaarassa heikentyä. Yksityinen sektori on ollut tärkeä osa suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää. Sen toiminta on mahdollistanut oikea-aikaisen ennakoivan hoidon ja matalan kynnyksen hoitoon hakeutumisen. Kilpailukykyiset ja asiakaslähtöiset palvelut ovat keskeisiä tavoitteita sote-palveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa.
Hallitus on valmistelemassa monikanavarahoituksen purkamista. Tätä työtä tehdään tällä hetkellä useassa työryhmässä. Alustavien tietojen perusteella pöydällä ovat yksityisen hoidon ja tutkimuksen Kela-rahoituksen lopettaminen, Kelan kuntoutustoiminnan siirtäminen suunnitelluille hyvinvointialueille sekä matkakorvausten poistaminen yksityiseen hoitoon tai tutkimukseen matkustamisesta. Huolestuttavaa on se, että nämä toimenpiteet kohdistuisivat erityisesti silmälääkäriä, hammaslääkäriä, lastenlääkäriä tai gynekologia tarvitseviin asiakkaisiin. Eli juuri niihin erikoislääkäreihin, joiden palveluita on vaikea saada julkiselta puolelta. Näiden yksityispuolen erikoisosaajien merkitys on ollut erityisen suuri palveluiden tuotannossa. Tilanne on ollut vaikea ja nyt siitä uhkaa tulla entistä vaikeampaa pidentyvän hoitoon pääsyn takia. Oletuksena on kaiketi se, että nämä erikoislääkärit siirtyisivät julkisen puolen tuottajiksi. On erittäin epätodennäköistä, että näin tulisi käymään. Sen sijaan yksityiset terveysvakuutukset tulevat lisääntymään ja yhä useampi hankkii itselleen sellaisen.
Marinin hallituksen sote-lakipakettiin sisältyy esityksiä alihankintojen toteuttamistavasta ja niiden määrän rajoittamisesta. Mikäli tämä esitys toteutuu, vaikeutuu tarpeellisten palveluiden hankkiminen monilla terveydenhuollon aloilla kuten työterveyshuollossa ja terapiapalveluissa. Eikö olisi järkevämpää keskittyä siihen, että palveluita on riittävästi tarjolla ja ne tuotetaan kustannustehokkaasti? Hyvinvointialueilla tulisi olla riittävästi mahdollisuutta valita ja kilpailuttaa palveluntuottajia. Liian suuri ohjaus tekee hyvinvointialueiden toiminnasta hankalaa ja vaikeaa. Valtion ohjauksella ei pidä puuttua yksityiskohtaisesti hyvinvointialueiden palvelutuotantoon. Hallituksen esitys ei tunnista terveyspalveluyrittäjien ja ammatinharjoittajien merkitystä palveluiden tuottajina ja alihankkijoina. Nyt riskinä on se, että näiden yrittäjien toimintaedellytykset heikkenevät ja kuntalaisten palveluiden laatu kärsii. Erittäin hyvä ja toimiva tapa ostaa palveluita yksityiseltä puolelta on palveluseteli. Asiakas voi valita kriteerit täyttävän palvelutarjoajan itse. Kuitenkin myös palvelusetelin arvoon on kiinnitettävä huomiota. Mikäli setelin arvo on liian matala, ei se kata palveluntuottajan kustannuksia ja vähentää näin yrittäjän mielenkiintoa olla palvelusetelituottajana. Tällaisesta on esimerkkinä mm. Helsingin kaupungin hammashoidon palvelusetelimalli, jota Hammaslääkäriliitto on kritisoinut hintoja polkevana.
On vaikea löytää järkeviä perusteluita sille, miksi on päädytty ohjaamaan toimintaa tähän suuntaan. Ei voi välttyä ajatukselta, että hallituksen toimintaa ohjaa enemmän ideologiset tavoitteet kuin faktoihin perustuvat argumentit. Olisi hyvin toivottavaa, että Marinin hallitus näkisi yksityissektorin merkityksen palveluiden tuottajana ja yrittäisi saada sen mukaan parantamaan suomalaisten terveyttä. Mikäli nämä suunnitelmat muuttuvat todeksi, on hyvin todennäköistä, että hoitojonot tulisivat kasvamaan, mikä olisi sekä kansanterveydellinen että kansantaloudellinen katastrofi.
Yksityinen sektori tuottaa noin neljänneksen terveyspalveluista ja kolmanneksen sosiaalipalveluista. Sote-uudistuksen tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa, ellei yksityisen sektorin palvelutuottajien osaamista ja resursseja ei hyödynnetä. Toivottavasti yksityiset palveluntuottajat otetaan mukaan valmisteluun. Kumpaakin sektoria tarvitaan – julkista ja yksityistä. Mitään syytä ei ole myöskään siihen, mikseivät ne voisi toimia ja tehdä hedelmällistä yhteistyötä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin puolesta.