Omalääkärimallia on edistettävä

Sote-uudistukseen liittyvät ongelmat ovat olleet lähes jokapäiväistä luettavaa uudistuksen alusta lähtien. Uudistuksen tärkeimmät tavoitteet, eli kustannusten hillitseminen sekä palveluiden parannettu saatavuus, eivät ole toteutumassa vähimmässäkään määrin. Jokaiselle uudistukselle on annettava aikaa, jotta sen tuottamat edut ja tulokset tulisivat näkyviin, mutta tässä vaiheessa voidaan jo sanoa, että pahenevien rahoitusongelmien ja kasvavan työvoimapulan vuoksi, asetettuja tavoitteita ei tulla saavuttamaan nykyisellä mallilla. Ongelmia voitaisiin lähteä purkamaan omalääkärimallilla. 

Lääkäreiden keskuudessa omalääkärimalli saa vankkaa kannatusta. Keskeiset perusteet liittyvät hoidon jatkuvuuteen ja potilaan tuntemiseen. Tähän ei useinkaan nykymallilla päästä, sillä usein satunnainen lääkäri näkee lyhyellä vastaanottoajalla moniongelmaisia potilaita, jolloin kokonaisvaltaiseen hoitoon ei päästä pureutumaan. Omalääkärimalli tuo potentiaalia hoidon laadun ja potilastyytyväisyyden parantamiseen sekä se mahdollistaa kustannustehokkaan hoidon. Omalääkärimallista on myönteisiä kokemuksia mm. Virosta, Tanskasta ja Norjasta. Mallia voidaan edelleen kehittää kohti jatkuvuusmallia, joka tarkoittaa sitä, että väestövastuu jaettaisiin eri tiimeille, joihin kuuluisi myös hoitajia ja varsinaisten kokeneiden omalääkäreiden lisäksi myös uraansa aloittelevia lääkäreitä. Tämä malli tekee työnjaon joustavammaksi kuin aikaisemmassa mallissa ja vähentää omalääkärin riskiä uupua liian suuren potilaskuorman takia. Parhaimmillaan omalääkärillä on vakituisena työparina omahoitaja, joka sujuvoittaa työtä. Omahoitajan rooli on merkittävä, koska myös hän tuntee potilaskunnan vaivoineen hyvin. 

Positiivinen edistysaskel on se, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on aloittamassa pilotointimallia, jossa lääkäri tuottaa terveyskeskuksessa palveluita yksityisyrittäjänä. Tällä pyritään myös houkuttelemaan yleislääketieteen erikoislääkäreitä takaisin perusterveydenhuoltoon. Tämä malli toimisi väestövastuuperiaatteella ja olisi hyvin lähellä omalääkärimallia. Se toisi joustavuutta kankeaan virkalääkärimalliin, sekä vaihtoehdon kalliille vuokralääkärimallille. Suurilta terveysketjuilta ostetut vuokralääkäripalvelut tulevat erityisen kalliiksi hyvinvointialueille. Tämä ei johdu pelkästään terveysyritysten ahneudesta, vaan siihen on syypäänä myös hyvinvointialueet itse omilla kilpailutussäännöillään. Yksityistetyssä omalääkärimallissa asemoiduttaisiin joustavasti hyvinvointialueen oman tuotannon ja suurten terveysyritysten tuottamien palveluiden välimaastoon, mikä tuottaisi hyötyjä monella tavalla sekä potilaille, että veronmaksajille. Tämänhetkinen rahoitus mahdollistaa kahden lääkärin ottamisen mukaan kokeiluun, mikä on ehdottomasti liian vähän. 

Tämä malli tulisi saada koskemaan ehdottomasti myös suun terveyttä. Hyvinvointialue tulee ostamaan yksityisiltä palveluntuottajilta palveluita tulevina vuosina, mutta malli ei perustu valitettavasti omalääkärimalliin. Nykyiset kilpailutusmallit ovat varsinkin pienten yksityisten tuottajien kannalta erittäin raskaita ja monimutkaisia. 

Nykyisessä tilanteessa tulisi etsiä joustavia ratkaisuja monipuolisten yhteistöiden kautta, sillä niin suuria sote-uudistuksen rahoitus- ja työvoimaongelmat ovat. Hyvinvointialueiden hallinto ja byrokratia on valitettavan raskasta. Hallinnon kasvattamisen sijaan tulisi kehittää sujuvia toimintamalleja erityisesti pienten yksityisten toimijoiden kanssa, joilla on aitoa halua kehittää omalääkärimallia.