Sote-ratkaisun vaikutukset Länsi-Uudenmaan pienille kunnille
Suomessa valmistellaan tällä hetkellä merkittävää sote-uudistusta. Tässä uudistuksessa noin 20 miljardia euroa julkisia varoja siirtyy kunnilta valtiolle samalla kun noin 200 000 työntekijää siirtyy kuntien palveluksesta uusien hyvinvointialueiden alaisuuteen. Tätä hanketta voi hyvin laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan verrata 1970-luvulla toteutettuun peruskoulu-uudistukseen. On hyvä, että monien yritysten jälkeen sote-uudistus on vihdoin toteutumassa, vaikka merkittäviä puutteita ja riskejä siihen sisältyy.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella, kuten muuallakin, muutokset ovat suuria. Merkittävimmät uhat sisältyvät muodostuviin kustannuksiin, yksityisen ja kolmannen sektorin kapasiteetin heikkoon hyödyntämiseen ja Länsi-Uudenmaan pienten kuntien, kuten Inkoon, palvelujen säilymiseen.
Sote-uudistusta on markkinoitu säästöargumentein, kun toimijoita on vähemmän ja palveluntuottajilla on leveämmät hartiat. Sosiaali- ja terveysministeriön laskelmissa lisärahan tarve on noin 6,4 miljardia euroa seuraavan kahdeksan vuoden aikana. Kuntaveroksi muutettuna tämä tarkoittaa noin 5 % korotusta nykyiseen veroon, jotta kulut saadaan katettua. Uudistus kasvattaisi sote-menoja ainakin 2030-luvulle asti ilman, että palvelujen laatu tai saatavuus paranee. Sote-menoja lisäävät erityisesti niin sanotut muutoskustannukset, joista suurimpia ovat sote- työntekijöiden palkkojen harmonisaatiosta aiheutuvat kustannukset sekä uudistuksen edellyttämät ICT-järjestelmien muutokset. Lisäksi esityksessä on mukana sääntelyä, joka tekee sote-palveluista kalliimpia. Sääntelyllä tarkoitetaan yksityisten ostopalveluiden hankkimisen vaikeuttamista. Nyt kunnat ovat ostaneet palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta, kun omia resursseja ei ole ollut tai kun ostetun palvelun laatu tai kustannustehokkuus on ollut parempi.
Sote-uudistukseen on lähdetty ennen kaikkea taloudellisista syistä. Vaarana on se, että muutoskustannukset vievät merkittävän osan rahoituksesta, joka tarvittaisiin kipeästi palveluiden tuottamiseen.
On selvää, että kaikilla mahdollisilla sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistavoilla kustannusten nousupaine on kova, sillä väestö ikääntyy nopeasti samalla kun syntyvyys on huolestuttavan matalalla tasolla. Ongelmalliseksi muodostuu sote- uudistuksen rahoitusmalli, jossa hyvinvointialueen kannustimet hyvän ja kustannustehokkaan toiminnan rakentamiseen ovat heikot. Tämä muodostaa todellisen riskin sille, että kustannukset saattavat muodostua vielä suuremmiksi,kuin nyt edes osataan ennakoida.
Nykyinen monikanavarahoitus KELA-korvauksineen on ollut puutteistaan huolimatta varsin kustannustehokas tapa parantaa terveyspalveluiden saatavuutta erityisesti suun terveydenhuollossa sekä silmälääkäri- ja gynekologipalveluissa. Esimerkiksi julkisen rahoituksen näkökulmasta suun terveydenhuollossa hoito on nykyisellä rahoitusrakenteella noin neljä kertaa kalliimpaa julkisella kuin yksityisellä sektorilla, koska yksityissektorilla omavastuuosuus on sairausvakuutuskorvauksen useiden leikkausten vuoksi noin 85 %. Miksi siis lähteä purkamaan järjestelmää, joka vähentää jonoja julkiselle puolelle, pienentää julkisia menoja ja parantaa vielä palveluiden saatavuutta? Suomen hallitus valmistelee tämän monikanavarahoituksen purkamista. Tulevat hyvinvointialueet voivat ostaa palveluita yksityiseltä tai kolmannen sektorin tuottajalta, mutta näihin ostoihin sisältää säätelyä niin, että ne saavat olla vain 49 % kyseisen palvelun kokonaistuotannosta. Eli hyvinvointialueen pitää tuottaa esim. silmälääkäripalveluista vähintään 51 %. Tämä voi tuottaa suuria ongelmia joillakin alueilla ja joissakin palveluissa. Missään tapauksessa ei pitäisi lähteä purkamaan monikanavarahoitusta ennen kuin hyvinvointialueet toimivat kunnolla.
Sote-lakiesityksessä todetaan, että yhdenvertaiset alueelliset palvelut on turvattava. Ongelmallista on se, että selkeää määritelmää, onko palvelu oltava saatavilla enintään viiden taikka 50 km päässä kuntalaisesta, ei ole kirjattu lakiin. Pienten kuntien pelko päätäntävaltansa kaventumisesta on oikeutettua. Sote- uudistusta rakennetaan vahvasti suurten kaupunkien ehdoilla. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen väestöpohja on 472 000 ihmistä, joista Espoossa asuu 295 000 ihmistä. Tämä on noin 63 % koko hyvinvointialueen väestömäärästä. Espoo kasvaa nopeasti ja väestömäärä ylittää pian yli 300 000 asukkaan rajan. On selvää, että hyvinvointialueen keskuskaupunkina Espoon valta on suuri ja tulevaisuudessa tuo valta vain kasvaa. Pienten kuntien, esimerkiksi Inkoon kohdalla, olisi laskennallisesti mahdollisuus saada ehkä yksi valtuutettu aluevaltuustoon.
Ensimmäiset aluevaalit järjestetään tammikuussa 2022. Uudesta hallintoportaasta ja sen tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Uskon, että tuleva sote-ratkaisu olisi voitu rakentaa nykyisen hallintomallin kehyksiin tehokkaammin ja taloudellisemmin, kuin nyt tässä tulevassa mallissa. Uusi sote-malli kuitenkin vääjäämättä tulee ja nyt tulee pyrkiä rakentamaan siitä mahdollisimman hyvä. Kansalaisten kiinnostus tuleviin aluevaaleihin tulee olemaan arvoitus. On tärkeää, että aluevaltuustoon valitaan ihmisiä, jotka näkevät sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisen kokonaisuutena, jossa hyvinvointialue tuottaa palveluita yhteistyössä yksityisten palveluntuottajien ja kolmannen sektorin kanssa. Tämä yhteistyö on tehty vaikeammaksi hallituksen ideologisten linjausten mukaisesti, mutta sitä voidaan kuitenkin tehdä, jos aluevaltuusto suhtautuu avoimesti yhteistyöhön yksityisten palveluntuottajien kanssa.
Keskeinen asia on myös turvata Länsi-Uudenmaan pienten kuntien palvelut. Emme halua pienistä kunnista lähtevän ensin päätösvallan ja nopeasti tämän jälkeen palvelut. Pitkällä tähtäimellä uudistus voi johtaa pienten kuntien alasajoon ja kuntien pakkoliitoksiin, johon kulujen kasvu saattaa johtaa. Uusi aluevaltuusto tarvitsee pienten kuntien palveluiden puolustajia. Uudet edustajat ajavat asioita puoleensa linjan mukaisesti, mutta erityisesti pienten kuntien edustajien on toimittava kuntansa palveluiden turvaamiseksi puoluekannasta riippumatta ja yhteistyössä muiden puolueiden edustajien kanssa.