Suomalainen oppivelvollisuuslaki täytti juuri sata vuotta. Sadan vuoden aikana sekä suomalainen yhteiskunta että koulujärjestelmä on tehnyt valtavan loikan eteenpäin. Oppivelvollisuuslaki on eittämättä luonut pohjan sivistykselle ja laadukkaalle koulutukselle. Laki syntyi kansalaissodan jälkeisissä vaikeissa olosuhteissa. Ennen oppivelvollisuuslakia ensimmäiset koulut olivat usein edistyksellisten isäntien ja kartanonomistajien perustamia. Tällainen oli esimerkiksi Suomen ensimmäinen koulu, joka perustettiin 1856 Erkylän kartanossa Hausjärvellä. Tänä päivänä koulutusta pidetään olennaisena ja tärkeänä suomalaisen yhteiskunnan perustana.
Suomalainen koulujärjestelmä on kokenut monia uudistuksia vuosien saatossa. Uudistukset ovat olleet perinteisesti koulutusta eteenpäin vieviä, vaikka ne ovat säännöllisesti aiheuttaneet kovaakin vastustusta kuten esim. peruskoulu-uudistus 1970-luvulla. Peruskoulu-uudistuksen ajatus oli taata paremmat ja yhdenvertaisemmat oppimismahdollisuudet kaikille lapsille ja nuorille. Kansainvälisesti ehkä tunnetuin koulutuksen toimivuutta ja tehokkuutta mittaava järjestelmä on PISA. Lyhenne tulee nimestä Programme for International Student Assesment. Tässä ohjelmassa Suomi saavutti vuonna 2006 kaikkien aikojen parhaan mittaustuloksen. Vuoden 2006 PISA-tuloksissa suomalaiset koululaiset olivat lukutaidon osalta maailman parhaita ja luonnontieteiden sekä matematiikan osalta kolmanneksi parhaita maailmassa. Tulokset ovat edelleen pysyneet hyvinä, mutta ne ovat heikentyneet jatkuvasti vuoden 2006 tilanteesta. Suomalaisen koulun erityispiirre on ollut sen tasaisuus. Koulujen väliset erot ovat olleet pieniä samoin kuin sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin.
Viimeisimpien PISA-tulosten mukaan erot ovat kärjistymässä Suomen koulujärjestelmässä. Tyttöjen ja poikien välinen ero lisääntyy tyttöjen hyväksi, koulujen väliset erot kasvavat ja alueelliset erot korostuvat. Huolestuttavinta on ehkä se, että sisäiset erot heikoimmin osaavien ja parhaiten menestyvien koululaisten välillä kasvavat. Merkittävä huomio on myös se, että oppilaiden sosioekonominen tausta vaikuttaa nyt tuloksiin enemmän kuin aikaisemmin. Vanhempien koulutustaustalla ja tulotasolla on merkitystä oppimistuloksiin. Samoin maahanmuuttajataustaisilla oppilailla tulokset ovat heikompia.
Vaikka tulokset ovat edelleen hyviä, tulee kiinnittää huomiota selvästi heikentyvään kehitykseen. Lukutaidon heikkeneminen on OECD-maissa kaikkein selvintä juuri Suomessa. Tulokset kertovat, että 63 % pojista ilmoittaa lukevansa vain, jos on pakko. Älypuhelimien yleistyminen sekä yleensäkin some-kulttuurin muutosta pidetään vaikuttavana tekijänä. Mobiililaitteiden ruutuaika lisääntyy perinteisen lukemisen kustannuksella. Tämä on yleismaailmallinen trendi. PISA-tuloksissa mielenkiintoista on myös se, että Viro on parantanut tuloksiaan ja ohittanut Suomen. Kuitenkin Viroa pidetään Suomen ohella digitalisaation edistämisen edelläkävijänä ja hyödyntäjänä. Koulumaailma saattaa kuitenkin melko erilainen maiden välillä.
Suomalainen koulujärjestelmä on alkanut rapautumaan sisältäpäin. Tärkeimpiä syitä siihen on opettajan auktoriteetin häviäminen sekä todelliseen opetustyöhön käytetyn ajan väheneminen. Vaikka suomalainen opettajakoulutusohjelma on saanut kiitosta ja se kiistatta tuottaa hyviä opettajia, niin opettajien aika ei enää välttämättä riitä laadukkaan opetukseen. Opettajien vaikutusmahdollisuudet ovat vähentyneet samalla, kun vastuuta on tullut lisää. Vanhempien kasvatuksellinen tehtävä on siirtynyt osittain opettajien harteille.
Koulun ja vanhempien välillä toimivan Wilma-järjestelmän edut ovat hyviä ja se tuottaa paljon koottua informaatiota sekä vanhemmille ja opettajille. Kouluissa käytössä oleva Wilma-järjestelmä tekee saman kuin nykyinen some-kulttuuri. Osapuolet ovat helposti tavoitettavissa ja kynnys ehkä kärjekkäisiinkin viesteihin ja keskusteluihin vanhempien puolelta madaltuu. Tämä lisää opettajan työhön kuormitusta yhdessä sen kanssa, että opettajan pitää tuottaa huomattavasti enemmän raportointimateriaalia kuin aikaisemmin. Opettajien työmäärää lisätään uusilla ohjeistuksilla ja uudistuksilla, mikä lisää työn kuormittavuutta ja vaikuttaa heikentyneisiin oppimistuloksiin sekä lisääntyviin opettajien sairaslomiin.
Viron koululaitos on ilmapiiriltään melko samanlainen kuin Suomessa 25 vuotta sitten. Järjestys ja kuri ovat hyvällä tasolla, opettajalla on auktoriteettia, oppilaat tekevät paljon koulutyötä ja saavat runsaasti kotiläksyjä. Ei ole tarkoituksenmukaista palata menneeseen, mutta jotakin meidän on Suomen kouluissa tehtävä, jotta oppimistulokset ja opettajien mahdollisuudet tehdä hyvää työtä saataisiin paremmiksi. Tähän ei päästä ryhmäkokoja edelleen suurentamalla tai vähentämällä koulunkäyntiohjaajaresurssia. Myös pienryhmillä on oma tärkeäpaikkansa Suomen koulujärjestelmässä.
Positiivista on se, ettei tilanteemme ole huono kansainvälisesti mitaten. Meillä on mahdollisuudet parantaa tilannetta, mutta siihen työhön pitäisi ryhtyä nopeasti. PISA-tulokset antoivat Suomelle toivoa siinä, että suomalaiset oppilaat olivat kaikkein tyytyväisimpiä elämäänsä. Tämä on ehkä sittenkin se kaikkein tärkein tulos ja alusta rakentaa hyvää elämää.
Sari Wilhola, luokanopettaja
Timo Kallio, erikoishammaslääkäri
Inkoon kokoomus