Työperäistä maahanmuuttoa on lisättävä

Koko Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa entistä enemmän. Jo nyt näemme erittäin suurta työvoimapulaa monella osa-alueella. Erityisesti tämä näkyy sote-alalla, joka kärsii jo tällä hetkellä työvoimavajauksesta. Tuleva sote-ratkaisu lisää painetta entisestään. Yrityskentällä jopa kolme neljästä yrityksestä kertoo kärsivänsä osaajapulasta.

Suomalaisia painaa nopea huoltosuhteen heikkeneminen. Suomalaisista alle 48 % on työssäkäyviä ja tämä tilanne tulee olemaan vielä merkittävästi heikompi tämän vuosikymmenen lopussa. Meillä on vähemmän työntekijöitä ja enemmän huollettavia, mikä lisää työtätekevien kuormaa entistä enemmän. Paras ratkaisu ongelmaan olisi luonnollinen orgaaninen väestön kasvu, joka toisi työmarkkinoille tasaisesti uusia kansalaisia ottamaan vastuuta yhteiskunnasta. Tähän liittyviä ongelmia on kaksi. Syntyvyys on erittäin alhaisella tasolla ja vaikka se korjaantuisikin, niin positiiviset vaikutukset näkyisivät vasta pitkällä viiveellä. Toinen huomioitava asia liittyy työpaikan olosuhteisiin. Työvoiman hankinnan ja pysyvyyden kannalta on tärkeää huolehtia siitä, että työpaikan olosuhteet ovat kunnossa. Esimerkiksi työhyvinvointi, koulutus ja palkkaus ovat näitä tekijöitä. Ammattiliitot nostavat usein esiin palkkojen korotuksen lääkkeeksi työvoiman saatavuuden parantamiseen. Tällä ja muilla edellä mainituilla seikoilla ei ole kuitenkaan työvoimaa lisäävää vaikutusta, vaan se synnyttää tilanteen, jossa olemassa olevista työntekijöistä kilpaillaan entistäkin enemmän. Työperäinen maahanmuutto on tästä syystä ainoa keino korjata pahenevaa työvoimapulaa nopeasti.

Digitalisaation ja työn tuottavuuden parantamisen kautta voidaan jonkin verran parantaa tilannetta, mutta silti Suomeen tarvittaisiin joka vuosi noin 10 000 muuttajaa, jotta työn kysyntä ja tarjonta olisi paremmin tasapainossa. Tutkimusten mukaan joka kolmas suomalainen vastustaa maahanmuuttoa. Työperäisen maahanmuuton vastustamiseen on vaikea löytää asiallisia perusteita, sillä sen hyödyt ovat kiistattomat. Tavanomaisin vastustajien argumentti liittyy siihen, että maahanmuuttajat vievät suomalaisten työpaikkoja. Näin voi joissakin yksittäisissä tapauksissa käydä, mutta sekin pääosin tarkoittaa sitä, että työvoimaa vapautuu muuhun käyttöön. Työperäinen maahanmuutto lisää talouskasvua ja parantaa myös kantaväestön palkkakehitystä. Työvoimapulaa ei voida tarkastella ainoastaan vapaiden työpaikkojen ja työttömien suhteen kautta. Vapaita työpaikkoja on itse asiassa paljon enemmän, jos lasketaan mukaan työpaikat, jotka ovat jääneet syntymättä työvoimapulan takia. Arvioiden mukaan osaajapulan takia Suomeen on jäänyt syntymättä 60 000–70 000 työpaikkaa. Valtio menettää työvoimapulan takia vuosittain valtavan määrän verotuloja, joita tarvittaisiin kipeästi paikkaamaan valtiontalouden alijäämää.

Työperäisen maahanmuuton lisääminen ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista. Lupaprosesseihin liittyvät ongelmat hidastavat hakemusten käsittelyä ja myös työvoiman saatavuusharkinnan poistaminen olisi toivottavaa. Muun muassa nämä ongelmat vaikeuttavat Suomeen muuttoa järjestelmätasolla. Näiden lisäksi vaikeutena ovat Suomeen liittyvät vetovoimatekijät, kuten syrjäinen sijainti, kylmä ilmasto, korkea verotus ja kieliongelmat. Toki on myös olemassa positiivisia vetovoimatekijöitä kuten vakaat yhteiskuntaolosuhteet, turvallisuus, puhdas luonto ja hyvinvointiyhteiskunta, joka tarjoaa korkeatasoisen terveydenhuollon ja koulutukset – ainakin toistaiseksi. Kansainvälinen kilpailu osaajista ja työntekijöistä on kovaa. Tässä kilpailussa ei välttämättä riitä enää se, että odotamme maahanmuuttajia tänne. Meidän on myös tehtävä aktiivista työtä kansainvälisen markkinoinnin ja positiivisen imagon luomisen kautta.

Suomen tulee tehdä aktiivisesti työtä työperäisen maahanmuuton edellytysten parantamiseksi. Länsi-Uudenmaan kuntien tulisi tehdä tässä asiassa yhteistyötä oman keinovalikoiman aikaansaamiseksi. Se voisi olla esimerkiksi kohdennettua markkinointia Baltian maihin, joista jo nyt on tullut esim. hoitohenkilökuntaa Uudellemaalle. Länsi-Uudenmaan pitää olla aktiivinen ja aloitteellinen eikä alueemme ole syytä jäädä odottelemaan valtion päätöksiä ja avauksia, jotka liittyvät työperäisen maahanmuuton lisäämiseen.